riksa
substantiivi
-
kuljetusväline, jota vetää yksi henkilö ja johon mahtuu yksi tai kaksi matkustajaa
Hän kulki kaupungin halki rikšalla.
Taivutus
yks. nom. riksa, yks. gen. riksan, yks. part. riksaa, yks. ill. riksaan, mon. gen. riksojen riksain, mon. part. riksoja, mon. ill. riksoihin.
Esimerkit
Kaupungissa voi liikkua kätevästi riksalla.
Riksa on suosittu kulkuväline turisteille.
Hän ajoi riksaa pitkin rantakatua.
Etymologia
peräisin englannin sanasta 'rickshaw', joka tarkoittaa ihmisen vetämää ajoneuvoa
Käännökset
Slangisanakirja
-
juomaraha
Läheisiä sanoja
rikostutkimusoppi, rikostutkinta, rikosuutinen, riksa, riksahtaa, riksi