rimputus
substantiivi
-
Toistuva koputus tai soittoääni.
Oven rimputus sai koiran haukkumaan.
Taivutus
yks. nom. rimputus, yks. gen. rimputuksen, yks. part. rimputusta, yks. ill. rimputukseen, mon. gen. rimputusten rimputuksien, mon. part. rimputuksia, mon. ill. rimputuksiin.
Esimerkit
Pianon rimputus kuului läpi talon.
Rimputus jatkui myöhään iltaan.
Hänen harjoittelunsa oli pelkkää rimputusta.
Käännökset
Riimisanakirja
rimputus rimmaa näiden kanssa:
Läheisiä sanoja
rimpuilu, rimputella, rimputtaa, rimputus, rimssu, rimsu