rinkeli
substantiivi
-
Pyöreä tai ovaali leivonnainen, usein maustettu suolalla tai sokerilla.
Mummo leipoi tuoreita rinkeleitä juhliin.
Taivutus
yks. nom. rinkeli, yks. gen. rinkelin, yks. part. rinkeliä, yks. ill. rinkeliin, mon. gen. rinkelien rinkeleiden rinkeleitten, mon. part. rinkelejä rinkeleitä, mon. ill. rinkeleihin.
Esimerkit
Rinkelit maistuivat aamukahvin kanssa.
Hän osti tuoreita rinkeleitä torilta.
Rinkelin suolainen maku oli herkullinen.
Etymologia
juontuu ruotsin sanasta 'kringla', joka alun perin tarkoitti eräänlaista leipää tai pullaa
Käännökset
| englanti |
bagel, beigel pretzel |
| ranska | bretzel (m) |
| saksa | Brezel (f), Pretzel (f), Breze (f) |
| italia | brezel |
| puola | precel |
| romania | covrigel (m), covrig (m) |
| venäjä | кре́ндель (m), кренделёк (m), qualifier German style пре́цель, бре́тцель (m) |
Liittyvät sanat
rinkilä, vesirinkilä, viipurinrinkilä, vesirinkeli, viipurinrinkeli