ripe

substantiivi

1. Toinen vanhan ajan kauhuista, kulkutauti.

   Mies pelästyi kuullessaan ripen leviävän.

Taivutus

yks. nom. ripe, yks. gen. rippeen, yks. part. ripettä, yks. ill. rippeeseen, mon. gen. rippeiden rippeitten, mon. part. rippeitä, mon. ill. rippeisiin rippeihin.

Synonyymisanakirja

ripe

1. kypsä, sopiva, hyvä, suotuisa, oikea, otollinen, valmis, valmistautunut.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Koira liikkuu ripein askelin.
Hänen työtahtinsa on ripe.
Matka etenee ripeästi.

Mutta henkisiltä voimiltaan hän on erinomaisen ripeä, ja jos puhe on henkisyydestä, voi sanoa hänen olevan kehityksensä huipulla

MATKA JATKUU Laamannin omat ripeät hevoset valjastettiin seuraavana aamuna rekemme eteen ja nopeassa ravissa ne lähtivät viemään meitä edelleen Kuopiota kohden

Oikein näkyi hänen päältänsä, hänen silmiensä loisteesta, hänen ripeästä pystyyn kohoamisestaan, kuinka tuo tunnelma meni häneen, tunnelma taikka uusi aate, joka keskustelussa oli irtonaisena liekkinä lehahtanut hänen editsensä

Käännökset

Riimisanakirja

ripe rimmaa näiden kanssa:

voimanripe

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ripaska, ripaus, ripauttaa, ripe, ripeksiä, ripellys