rippi
substantiivi
-
Katolisessa kirkossa sakramentti, jossa uskovainen tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön.
Rippi toi hänelle mielenrauhan.
Taivutus
yks. nom. rippi, yks. gen. ripin, yks. part. rippiä, yks. ill. rippiin, mon. gen. rippien, mon. part. rippejä, mon. ill. rippeihin.
Esimerkit
Hän käytti tilaisuuden ripittääkseen siskonsa.
Rippi antaa mielenrauhan.
Ripissä hän kertoi surullisen tarinansa.
Etymologia
Läntisissä kirkoissa käytetty latinalaisperäinen termi 'confessio', liittyen synnintunnustukseen.
Käännökset
Slangisanakirja
-
ribari: rippikoulu : Mä kävin ribarileiril.
-
ripari / rippis: rippikoulu
Sitaatit
"rippi Minä rakastan rippileikkiä. Kerro minulle syntisi."
Liittyvät sanat
rippi-isä, rippituoli, ripittäytyä, ripittää, pukuLäheisiä sanoja
ripitys, ripotella, ripottaa, rippi, rippi-isä, rippijuhla