rippu
substantiivi
-
rippikoristeiden laskostus tai muoto
Verhon rippu luo huoneeseen pehmeän tunnelman.
Taivutus
yks. nom. rippu, yks. gen. ripun, yks. part. rippua, yks. ill. rippuun, mon. gen. rippujen, mon. part. rippuja, mon. ill. rippuihin.
Esimerkit
Rippu roikkui vanhan puun oksalla.
Hän otti ripun käteensä.
Etymologia
Mahdollisesti samaa juurta kuin 'reppu', tarkoittaa kantamista tai roikkumista.
Käännökset
englanti |
nugget, pinch |
Liittyvät sanat
rippunenLäheisiä sanoja
rippisalaisuus, rippisanat, rippituoli, rippu, rippunen, ripsahdella