rouske

substantiivi

1. ääni, joka syntyy, kun jotain purra tai murtuu.

   Leivän rouske sai kaikki kääntymään katsomaan.

Taivutus

yks. nom. rouske, yks. gen. rouskeen, yks. part. rousketta, yks. ill. rouskeeseen, mon. gen. rouskeiden rouskeitten, mon. part. rouskeita, mon. ill. rouskeisiin rouskeihin.

Synonyymisanakirja

rouske

1. narske, ratina.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lumen rouske kuului selvästi talvisessa illassa.
Metsässä kuului oksien hiljainen rouske.
Kävellessä kynttilänjalat pitivät pientä rousketta.

Käännökset

Riimisanakirja

rouske rimmaa näiden kanssa:

louske

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rouhinta, rouhiutua, rouskahtaa, rouske, rousku, rouskua