ruhjoutuma
substantiivi
-
ihoon tai kudokseen syntynyt ruhje tai vamma
Lapsi rojahti maahan ja sai ruhjoutuman.
Taivutus
yks. nom. ruhjoutuma, yks. gen. ruhjoutuman, yks. part. ruhjoutumaa, yks. ill. ruhjoutumaan, mon. gen. ruhjoutumien ruhjoutumain, mon. part. ruhjoutumia, mon. ill. ruhjoutumiin.
Esimerkit
Takkini sauma on nyt täynnä ruhjoutumia.
Vanha laukku oli täynnä ruhjoutumia.
Kirjan kannessa oli pieniä ruhjoutumia.
Käännökset
Riimisanakirja
ruhjoutuma rimmaa näiden kanssa:
kohoutuma, rikkoutuma, kokoutuma, vinoutuma, hieroutuma, kieroutuma, kuroutuma, patoutuma, tunnepatoutuma
Liittyvät sanat
ruhjoumaLäheisiä sanoja
ruhjoontua, ruhjouma, ruhjoutua, ruhjoutuma, ruho, ruhonosa