rumilus
substantiivi
-
Henkilö tai asia, joka on epämiellyttävän näköinen tai vaikuttaa rumalta.
Se vanha lelu on aikamoinen rumilus.
Taivutus
yks. nom. rumilus, yks. gen. rumiluksen, yks. part. rumilusta, yks. ill. rumilukseen, mon. gen. rumilusten rumiluksien, mon. part. rumiluksia, mon. ill. rumiluksiin.
Synonyymisanakirja
rumilus
-
kummajainen, luonnonoikku, outo tyyppi, hirviö, epäsikiö, lusus naturae.
Esimerkit
Se oli kamala rumilus.
Hänellä oli vanha rumilus autotallissa.
Tuo rumilus tarvitsisi kunnostusta.
Etymologia
Johdos sanasta 'ruma'.
Käännökset
Liittyvät sanat
kuvatus