runonlausuja
substantiivi
-
henkilö, joka lausuu runoja ääneen
Runonlausuja esitti teoksen liikuttavasti.
Taivutus
yks. nom. runonlausuja, yks. gen. runonlausujan, yks. part. runonlausujaa, yks. ill. runonlausujaan, mon. gen. runonlausujien runonlausujain, mon. part. runonlausujia, mon. ill. runonlausujiin.
Esimerkit
Runonlausuja herätti tekstit eloon esityksessään.
Hän toimii paikallisen kerhon runonlausujana.
Kärsivällinen runonlausuja hiljensi yleisön.
Etymologia
Alkuperä: Yhdistelmä 'runo' ja 'lausuja' (reciter).
Käännökset
Läheisiä sanoja
runonkatkelma, runonlaulaja, runonlaulu, runonlausuja, runonlausunta, runonpätkä