ruokailu

substantiivi

1. Toiminto tai aika, jolloin syödään ruokaa.

   Koulun ruokailu alkaa puoli yksi.

Taivutus

yks. nom. ruokailu, yks. gen. ruokailun, yks. part. ruokailua, yks. ill. ruokailuun, mon. gen. ruokailujen ruokailuiden ruokailuitten, mon. part. ruokailuja ruokailuita, mon. ill. ruokailuihin.

Synonyymisanakirja

ruokailu

1. syönti, syöminen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ruokailu tapahtuu koulun ruokalassa.
Ravintolassa ruokailu oli nautinnollista.
Ruokailu yhdessä on tärkeä osa perhe-elämää.

Käännökset

Riimisanakirja

ruokailu rimmaa näiden kanssa:

huokailu, työpaikkaruokailu, joukkoruokailu, kouluruokailu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ruokahuolto, ruokailija, ruokailla, ruokailu, ruokailuaika, ruokailuhuone