ruokapöytä
substantiivi
-
Pöytä, jonka ääressä syödään ruokaa.
Perhe kokoontui ruokapöydän ääreen.
Taivutus
yks. nom. ruokapöytä, yks. gen. ruokapöydän, yks. part. ruokapöytää, yks. ill. ruokapöytään, mon. gen. ruokapöytien ruokapöytäin, mon. part. ruokapöytiä, mon. ill. ruokapöytiin.
Esimerkit
Katan ruokapöydän kauniisti juhlia varten.
Ruokapöytä on perheen yhteinen kokoontumispaikka.
Pienen ruokapöydän ääreen mahtui juuri sopivasti kuusi henkeä.
Etymologia
Yhdyssana 'ruoka' ja 'pöytä', joka tarkoittaa pöytää, jolla ruokaillaan.
Käännökset
| englanti |
dining-room table board, dining table dinner table |
| unkari | étkezőasztal |
| italia | tavolo da cena (m), tavolo da pranzo (m) |
| venäjä | обе́денный стол (m) |
| ruotsi | middagsbord, matbord |
| ranska | table à manger (f) |
| saksa | Esstisch (m) |
Riimisanakirja
ruokapöytä rimmaa näiden kanssa:
pöytä, puutarhapöytä, lahjapöytä, sarjapöytä, tupakkapöytä, nurkkapöytä, kukkapöytä, jalkapöytä, ravintolapöytä
Liittyvät sanat
pirttikalusto, ruokailuryhmä, pitopöytäLäheisiä sanoja
ruokaperuna, ruokapidot, ruokapiiri, ruokapöytä, ruokaraha, ruokarauha