ryhmy
substantiivi
-
Epätasaisuus tai kyhmy, kuten puun pinnassa.
Puun pinta oli täynnä ryhmyjä.
Taivutus
yks. nom. ryhmy, yks. gen. ryhmyn, yks. part. ryhmyä, yks. ill. ryhmyyn, mon. gen. ryhmyjen, mon. part. ryhmyjä, mon. ill. ryhmyihin.
Esimerkit
Puun kyljessä oli suuri ryhmy.
Ryhmy tuntui karkealta.
Hän huomasi ryhmyn ihollaan.
Etymologia
Lähtöisin sanasta 'rypylä' viitaten kuoppaisuuteen tai epätasaisuuteen
Käännökset
| englanti |
knob |
Riimisanakirja
ryhmy rimmaa näiden kanssa:
kyhmy, äänihuulikyhmy, äänikyhmy, istuinkyhmy, kylmänkyhmy, luukyhmy
Läheisiä sanoja
ryhmittää, ryhmitys, ryhmitysalue, ryhmy, ryhmyinen, ryhmyri