ryintä
substantiivi
-
Äänne tai liike kurkussa, joka ilmaisee kevyttä yskähdystä tai köhistystä.
Kuulin hänen heikon ryinnän hiljaisessa huoneessa.
Taivutus
yks. nom. ryintä, yks. gen. ryinnän, yks. part. ryintää, yks. ill. ryintään, mon. gen. ryintöjen ryintäin, mon. part. ryintöjä, mon. ill. ryintöihin.
Esimerkit
Kisassa nähtiin voimakas ryintä.
Hänen ryintänsä tuli yllätyksenä.
Juoksija teki kovan ryinnän loppusuoralla.
Käännökset
englanti |
(non-gloss definition). (defn) |
Läheisiä sanoja
ryhävalas, ryijy, ryijymatto, ryintä, ryiskellä, ryiskely