rymähdys
substantiivi
-
ääni, joka syntyy jonkin raskaan putoamisesta
Yläkerrasta kuului kova rymähdys.
Taivutus
yks. nom. rymähdys, yks. gen. rymähdyksen, yks. part. rymähdystä, yks. ill. rymähdykseen, mon. gen. rymähdysten rymähdyksien, mon. part. rymähdyksiä, mon. ill. rymähdyksiin.
Esimerkit
Ukkosen rymähdys pelästytti lapset.
Kun kaappi kaatui
Käännökset
Riimisanakirja
rymähdys rimmaa näiden kanssa:
hengähdys, leyhähdys, myhähdys, röyhähdys, kähähdys, rähähdys, sähähdys, röhähdys, nyrjähdys, ärjähdys