rytäkkä
substantiivi
-
Äkillinen ja sekava tapahtumasarja; rähinä
Yöllinen rytäkkä herätti koko naapuruston.
Taivutus
yks. nom. rytäkkä, yks. gen. rytäkän, yks. part. rytäkkää, yks. ill. rytäkkään, mon. gen. rytäköiden rytäköitten rytäkköjen rytäkkäin, mon. part. rytäköitä rytäkköjä, mon. ill. rytäkköihin rytäköihin.
Synonyymisanakirja
rytäkkä
-
rähinä, tappelu, kiista, riita, melu, meteli, rähäkkä, sanasota.
Esimerkit
Kotiinpaluu oli täynnä rytäkää.
Metsässä syntyi rytäkää.
Rouva joutui keskelle rytäkää.
Käännökset
Riimisanakirja
rytäkkä rimmaa näiden kanssa:
ärhäkkä, rähäkkä, naurunrähäkkä, sähäkkä, mylläkkä, äläkkä, jämäkkä, rämäkkä, römäkkä, tömäkkä