rähmä
substantiivi
-
tahmea aine, usein silmän ympärillä aamuisin
Heräsin aamulla rähmää silmissä.
Taivutus
yks. nom. rähmä, yks. gen. rähmän, yks. part. rähmää, yks. ill. rähmään, mon. gen. rähmien rähmäin, mon. part. rähmiä, mon. ill. rähmiin.
Synonyymisanakirja
rähmä
-
tahma, limu, räkämäinen aine, unitutkimus, unihiekka.
Esimerkit
Hänellä oli silmissä rähmää herätessä.
Rähmä vaikeutti näkemistä aamulla.
Äiti pyyhki lapsen poskilta rähmää.
Etymologia
Tulee kantasuomalaisesta sanasta, joka liittyy märkään tai tahmeaan aineeseen." "rahvaanomainen
Käännökset
Läheisiä sanoja
rähjäytyä, rähjääntyä, rähmiä, rähmä, rähmäinen, rähmälleen