räikkä

substantiivi

1. Hammastettu työkalu, joka mahdollistaa heiluriliikkeen muuttamatta suuntaa.

   Käytin räikkää auton korjaamiseen.

Taivutus

yks. nom. räikkä, yks. gen. räikän, yks. part. räikkää, yks. ill. räikkään, mon. gen. räikkien räikkäin, mon. part. räikkiä, mon. ill. räikkiin.

Synonyymisanakirja

räikkä

1. torvi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Auton räikkä piti omituisen äänen.
Räikkää käytetään usein teknisissä korjaustöissä.
Hänen korvansa erotti räikkää äänien joukosta.

Käännökset

Slangisanakirja

• räikkää: soida es ovikello : Soita räikkää uudestaam, kyl se on himas.

Riimisanakirja

räikkä rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

räikeästi, räikeävärinen, räikinä, räikkä, räikkäväännin, räikynä