räjähde
substantiivi
-
Aine, joka voi räjähtää aiheuttaen äkillisen purkauksen.
Rakennuksessa havaittiin epäilty räjähde.
Taivutus
yks. nom. räjähde, yks. gen. räjähteen, yks. part. räjähdettä, yks. ill. räjähteeseen, mon. gen. räjähteiden räjähteitten, mon. part. räjähteitä, mon. ill. räjähteisiin räjähteihin.
Esimerkit
Sotilas kantoi mukanaan räjähdettä.
Räjähde varastettiin varastosta eilen yöllä.
Poliisi tutki laukusta löytyneen räjähteen.
Etymologia
Perustuu verbiin 'räjähtää', joka tarkoittaa voimakasta, äkillistä purkausta; 'räjähde' on siitä muodostettu substantiivi, joka viittaa aineeseen, joka voi räjähtää.
Käännökset
| englanti |
seal bomb explosive explosive device |
| ranska | explosif (m) |
| saksa | Sprengstoff (m), Sprengmittel |
| italia | esplosivo (m) |
| venäjä | взрывча́тка (f), взры́вчатое вещество́ |
Liittyvät sanat
ydinräjähde, panosLäheisiä sanoja
räiskäle, räiskäys, räiskäyttää, räjähde, räjähdellä, räjähdys