räsähtely

substantiivi

1. kovien, katkeavien äänien toistuva sarja

   Jää räsähteli, kun se murtui.

Taivutus

yks. nom. räsähtely, yks. gen. räsähtelyn, yks. part. räsähtelyä, yks. ill. räsähtelyyn, mon. gen. räsähtelyjen räsähtelyiden räsähtelyitten, mon. part. räsähtelyjä räsähtelyitä, mon. ill. räsähtelyihin.

Esimerkit

Tuuli aiheutti räsähtelyä puun oksissa.
Jäänhalkeama aiheutti äkillisen räsähtelyn.
Metsässä kuului räsähtelyä.

Käännökset

Riimisanakirja

räsähtely rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

räsypokka, räsähdellä, räsähdys, räsähtely, räsähtää, räsäys