sähinä
substantiivi
-
hiljainen, pitkittynyt sihahtava ääni
Kuului sähinä, kun käärme liikkui kuivassa heinikossa.
Taivutus
yks. nom. sähinä, yks. gen. sähinän, yks. part. sähinää, yks. ill. sähinään, mon. gen. sähinöiden sähinöitten sähinäin, mon. part. sähinöitä, mon. ill. sähinöihin.
Esimerkit
Sähinä kuului keittiöstä.
Käärmeen sähinä pelottaa.
Sähinä johtui viallisesta laitteesta.
Pimeästä, hyrskyjen sähinästä siihen punaiseen pisteeseen katsoessamme meistä tuntui, ettei sen rakastettavampaa ihmistä kuin tuo ruotsalainen isäntä enää maailmassa olekaan
Käännökset
Riimisanakirja
sähinä rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
säheltää, sähikäinen, sähinkäinen, sähinä, sähistä, sähke