saattelu
substantiivi
-
Prosessi tai tapa, jossa joku saattaa toista.
Häätanssissa saattelu korosti parin kauneutta.
Taivutus
yks. nom. saattelu, yks. gen. saattelun, yks. part. saattelua, yks. ill. saatteluun, mon. gen. saattelujen saatteluiden saatteluitten, mon. part. saatteluja saatteluita, mon. ill. saatteluihin.
Esimerkit
Tämä tehtävä vaatii muiden saattelua.
Hän huolehti saattelusta juhlaillallisella.
Saattelu tapahtui hiljaisessa tunnelmassa.
Käännökset
Riimisanakirja
saattelu rimmaa näiden kanssa:
sadattelu, haihattelu, ajattelu, vapaa-ajattelu, toiveajattelu, arkiajattelu, rooliajattelu, rallattelu, rupattelu
Läheisiä sanoja
saattaja, saattaja-alus, saattelija, saattelu, saatto, saattohartaus