sammal
substantiivi
-
Viher- tai lehtisaniaisten suku, joka kasvaa maassa muodostaen pehmeitä kerroksia.
Sammal peitti kallionpinnat metsän keskellä.
Taivutus
yks. nom. sammal, yks. gen. sammaleen sammalen, yks. part. sammaletta sammalta, yks. ill. sammaleeseen, mon. gen. sammaleiden sammalien sammaleitten sammalten, mon. part. sammaleita sammalia, mon. ill. sammaleisiin sammaliin sammalehin.
Esimerkit
Sammal peittää metsänpohjan.
Sammal on tärkeä ekosysteemille.
Kostea sammal tuntui samettiselta.
Etymologia
Alkuperäinen suomalainen sana, joka tarkoittaa matalaa kasvustoa, kuten jäkälää.
sambal; sukulaissanat viro sammal, karjala sammal, Ger Simmel (mold). Englanniksi moss
Käännökset
Sanonnat
"Vierivä sammal ei kivety."
Riimisanakirja
sammal rimmaa näiden kanssa:
laakasammal, rahkasammal, nukkasammal, maksasammal, karstasammal, hetesammal, korallisammal, kilpisammal, kynsisammal
Liittyvät sanat
mätäs, bryo-, bryofyytti, hetesammal, suikertaaLäheisiä sanoja
sammakonpoikanen, sammakonreisi, sammakontoukka, sammal, sammaleinen, sammaleläin