sanapaino
substantiivi
-
Se miten sanan tietty tavujärjestelmä korostuu puheessa erityisesti äänenvoimakkuuden tai korkeuden avulla.
Suomen kielessä on usein sanapaino sanan ensimmäisellä tavulla.
Taivutus
yks. nom. sanapaino, yks. gen. sanapainon, yks. part. sanapainoa, yks. ill. sanapainoon, mon. gen. sanapainojen, mon. part. sanapainoja, mon. ill. sanapainoihin.
Etymologia
Sanasta 'sana' ja 'paino', joka tarkoittaa painotusta tai painoa.
Käännökset
Riimisanakirja
sanapaino rimmaa näiden kanssa:
kirjapaino, laakapaino, liikapaino, neulapaino, omapaino, tasapaino, suolatasapaino, voimatasapaino, nestetasapaino
Läheisiä sanoja
sananvuoro, sananväli, sanaoppi, sanapaino, sanaraja, sanaristikko