satokausi
substantiivi
-
Aika, jolloin satoa korjataan pelloilta.
Syksy on viljan satokausi.
Taivutus
yks. nom. satokausi, yks. gen. satokauden, yks. part. satokautta, yks. ill. satokauteen, mon. gen. satokausien satokautten, mon. part. satokausia, mon. ill. satokausiin.
Synonyymisanakirja
satokausi
-
hedelmänkorjuu, kahvisato, marja-aika, sadonkorjuuaika.
Esimerkit
Satokausi alkaa elokuussa.
Tämä satokausi oli erityisen tuottoisa.
Sadonkorjuu ajoittuu satokauden loppuun.
Etymologia
Yhdistetään sanat 'sato' (saalis
Käännökset
Riimisanakirja
satokausi rimmaa näiden kanssa:
depressiokausi, viikkokausi, ylimenokausi, lepokausi, vuorokausi, kalenterivuorokausi, tähtivuorokausi, aurinkovuorokausi, hiihtokausi
Läheisiä sanoja
satoinen, satoisa, satoisuus, satokausi, satotappio, satovahinko