seimi
substantiivi
-
Alkeellinen eläinten ruokintalaitteisto, erityisesti tallissa.
Joulun aikaan kirkoissa on esillä seimi Jeesuksen syntymästä.
Taivutus
yks. nom. seimi, yks. gen. seimen, yks. part. seimeä, yks. ill. seimeen, mon. gen. seimien, mon. part. seimiä, mon. ill. seimiin.
Esimerkit
Löysimme vanhan seimen ullakolta.
Jouluseimi on kauniisti koristeltu.
Seimessä nukkuva lapsi oli rauhallinen.
Etymologia
Peräisin ruotsin sanasta 'sämja', tarkoittaen kehtoa tai seimeä.
sukulaissanat viro soim. Englanniksi manger
Käännökset
| englanti |
manger |
Läheisiä sanoja
seilailla, seilata, seili, seimi, seinemmäksi, seinemmälle