selkä
substantiivi
-
Ihmisen tai eläimen ruumiin takaosa hartioista lantiolle.
Raskas työ rasittaa selkää.
Taivutus
yks. nom. selkä, yks. gen. selän, yks. part. selkää, yks. ill. selkään, mon. gen. selkien selkäin, mon. part. selkiä, mon. ill. selkiin.
Esimerkit
Hänen selkäänsä sattui raskaasta nostelusta.
Selkä kannattaa pitää suorassa istuessa.
Lääkäri tutki potilaan selän.
Etymologia
Alkuperältään kantagermaaninen sana, joka on periytynyt uralilaiseen kantakieleen.
suomalais-volgalainen selkä; sukulaissanat viro selg, karjala selgju, pohjoissaame cielgi (selkäranka), sealgi (selkä). Englanniksi back
Käännökset
englanti |
back saddle backbone dorsum |
Slangisanakirja
-
selkis: selkäuinti
Sanonnat
"Ei nöyrän selkä taitu."
"Heikin päivänä katkee talven selkä (talvi on puolivälissä)."
"Jolla laaja suu, sillä leveä selkä."
Riimisanakirja
selkä rimmaa näiden kanssa:
nahkaselkä, alaselkä, ristiselkä, kirjanselkä, kädenselkä, kämmenselkä, merenselkä, talvenselkä, järvenselkä
Liittyvät sanat
kyyrystä, kyyryyn, kyyryssä, takanoja, talviLäheisiä sanoja
selkoselällään, selkosen, selkoteksti, selkä, selkäevä, selkäharja