seulaluu
substantiivi
-
neljä pientä luuta korvassa, jotka tukevat kuuloelintä
Seulaluu on herkkä äänenvärähtelyille.
Taivutus
yks. nom. seulaluu, yks. gen. seulaluun, yks. part. seulaluuta, yks. ill. seulaluuhun, mon. gen. seulaluiden seulaluitten, mon. part. seulaluita, mon. ill. seulaluihin.
Esimerkit
Seulaluu on osa kallon rakenteita.
Anatominen näyttely esittelee ihmisen seulaluita.
Seulaluuhun kiinnittyy useita nilveluita.
Käännökset
Läheisiä sanoja
seudullinen, seudullisesti, seula, seulaluu, seuloa, seulonta