siklata
verbi
-
Käyttää käsityökaluna olevaa sikliä materiaalin pinnan tasoittamiseen tai hiontaan.
Puuseppä alkoi siklata puupintaa sileäksi.
Taivutus
yks. nom. siklata, yks. gen. siklaan, yks. part. siklasi, yks. ill. siklaisi, mon. gen. siklatkoon, mon. part. siklannut, mon. ill. siklattiin.
Esimerkit
Hän aikoo siklata talonpinnan.
Siklaus poisti vanhat kerrokset.
Täytyy siklata ennen maalaamista.
Etymologia
Johdettu saksan kielen sanasta 'schlichten'
Käännökset
Läheisiä sanoja
sikkuralle, sikkuralleen, sikkurassa, siklata, sikli, siko-