sirunen
substantiivi
-
Pieni pala tai sirpale jostakin suuremmasta aineesta tai esineestä.
Vasaran isku sai kiven murenemaan sirusiksi.
Taivutus
yks. nom. sirunen, yks. gen. sirusen, yks. part. sirusta, yks. ill. siruseen, mon. gen. sirusten sirusien, mon. part. sirusia, mon. ill. sirusiin.
Esimerkit
Sirunen lasia lennähti maahan.
Kakkuun lisättiin suklaasirunen.
Sirunen kiilsi auringonvalossa.
Käännökset
Riimisanakirja
sirunen rimmaa näiden kanssa:
murunen, kullanmurunen, kivenmurunen, tiedonmurunen, leivänmurunen