sivuaallokko
substantiivi
-
Toissijainen aallokko, joka syntyy pääaallon lisäksi.
Tuuli toi mukanaan epätavallisen sivuaallokon.
Taivutus
yks. nom. sivuaallokko, yks. gen. sivuaallokon, yks. part. sivuaallokkoa, yks. ill. sivuaallokkoon, mon. gen. sivuaallokkojen sivuaallokoiden sivuaallokoitten, mon. part. sivuaallokkoja sivuaallokoita, mon. ill. sivuaallokkoihin sivuaallokoihin.
Esimerkit
Sivuaallokko hankaloitti veneilyä.
Sailorit varautuivat sivuaallokkoon merellä.
Sivuaallokko aiheutti pientä keikkumista.
Käännökset
Riimisanakirja
sivuaallokko rimmaa näiden kanssa:
aallokko, vasta-aallokko, ristiaallokko, tyrskyaallokko, peräaallokko, myötäaallokko
Läheisiä sanoja
sivu-, sivu-uoma, sivu-urakoitsija, sivuaallokko, sivuaine, sivuaja