sokkelo
substantiivi
-
Monimutkainen ja kierteinen rakenne tai reitistö.
Huoneiston layout oli kuin sokkelo.
Taivutus
yks. nom. sokkelo, yks. gen. sokkelon, yks. part. sokkeloa, yks. ill. sokkeloon, mon. gen. sokkelojen sokkeloiden sokkeloitten, mon. part. sokkeloja sokkeloita, mon. ill. sokkeloihin.
Esimerkit
Puutarhan sokkelo oli vaikea ratkaista.
Lapset leikkivät piilosta sokkelossa.
Hän suunnitteli sokkelon juhlia varten.
Etymologia
Johdettu ruotsin sanasta 'socker', joka tarkoittaa sokkeloa tai sokrausvyyhtiä, mahdollisesti vulgaarilatinan sanasta 'suculus'.
Käännökset
| englanti |
maze |
| venäjä | муравейник (m), «мураве́йник», лабири́нт (m), тряси́на (f), боло́то |
| ranska | labyrinthe (m), bourbier (m), dédale (m) |
| saksa | Labyrinth, Zwickmühle (f), Irrgarten (m) |
| kreikka | λαβύρινθος (m), τέλμα |
| unkari | labirintus |
| italia | labirinto (m), meandro (m) |
| latina | labyrinthus |
| puola | labirynt (m) |
| romania | labirint |
| ruotsi | labyrint, träsk |
Liittyvät sanat
labyrinttiLäheisiä sanoja
sokkapultti, sokkeli, sokkelisänky, sokkelo, sokkeloinen, sokkeloisuus