sorakielinen
adjektiivi
-
Äänen tai kielen erityinen sorahdus tai korostus.
Hän puhui sorakielisellä korostuksella, mikä teki puheesta vaikeasti ymmärrettävää.
Taivutus
yks. nom. sorakielinen, yks. gen. sorakielisen, yks. part. sorakielistä, yks. ill. sorakieliseen, mon. gen. sorakielisten sorakielisien, mon. part. sorakielisiä, mon. ill. sorakielisiin.
Esimerkit
Paikalliset puhuvat sorakielistä murretta.
Kirjojen käännös oli hieman sorakielinen.
Hänellä on tapana käyttää sorakielisiä sanoja.
Etymologia
Kuvaannollisesti henkilö, joka käyttää epäsopimatonta tai karkeaa kieltä, yhdistetty sanoista 'sora' ja 'kielinen'.
Käännökset
Riimisanakirja
sorakielinen rimmaa näiden kanssa:
psykedeelinen, paralleelinen, filateelinen, -kielinen, oikeakielinen, ruskeakielinen, kirjakielinen, salakielinen, omakielinen, viittomakielinen
Läheisiä sanoja
sorahtaa, sorainen, sorakerrostuma, sorakielinen, sorakielisyys, sorakuoppa