sukunimi

substantiivi

  1. Perheen tai suvun nimi, joka periytyy sukupolvelta toiselle.

    Hänen sukunimensä on hyvin yleinen Suomessa.
Taivutus

yks. nom. sukunimi, yks. gen. sukunimen, yks. part. sukunimeä, yks. ill. sukunimeen, mon. gen. sukunimien, mon. part. sukunimiä, mon. ill. sukunimiin.

Synonyymisanakirja

sukunimi

  1. nimi, tyttönimi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Sukunimeni on muuttunut avioiduttuani.
Sukunimi kertoo usein paljon suvun historiasta.
Yleinen sukunimi voi olla vaikea tutkimuksessa.

Etymologia

Koostettu yhdistämällä 'suku' ja 'nimi'.

Sitaatit

  • "Robbie Keane, joka ei nimestään huolimatta ole sukua hyljeksitylle Roy Keanelle, vaikka hyvin voisi olla, sillä miehillähän on sama sukunimi. Irlannissahan jokaisella suvulla on oma vaakuna, eli ainakin sama vaakuna miehillä on, joten eivätköhän he ainakin tätä kautta saatakin olla sukua, mutta sehän on jo ihan toinen tarina, vaikka se tähän peliin hyvin paljon liittyykin. Ehkäpä nämä miehet joskus yhdessä kirjoittavat Keanen suvusta kirjan ja mainitsevat siinä itsensä huippujalkapallonpelaajina."

Riimisanakirja

sukunimi rimmaa näiden kanssa:

tapailunimi, huippunimi, etunimi

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

Jalokinos, Angus, etunimi, latinalaistaa

Läheisiä sanoja

sukulaisväri, sukuloida, sukuluettelo, sukunimi, sukunäkö, sukuoikeus

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu