suru

substantiivi

  1. Tunne menetyksestä tai murheesta.

    Hänen silmistään näkyi syvä suru.
Taivutus

yks. nom. suru, yks. gen. surun, yks. part. surua, yks. ill. suruun, mon. gen. surujen, mon. part. suruja, mon. ill. suruihin.

Synonyymisanakirja

suru

  1. murhe, surullisuus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suru valtasi koko perheen.
Hän tunsi syvää surua menetetystä ystävästä.
Suru ei hellittänyt kertaakaan.

Etymologia

Peräisin kantasuomalaisesta sanasta

suomalais-ugrilainen kantakieli sure. Englanniksi sorrow

Slangisanakirja

  • suru puseros /-sa: mieli matalana

  • suruloota: Chevrolet

  • surusukka: musta villapipo

Sanonnat

"Ei auta suru markkinoilla, rahaa siellä pitää olla."

"Huomisella päivällä on suru itellään."

"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, mutta suru viinan puutteen takia on aitoa."

"Ilo pidentää ikää; suru aiheuttaa sairauksia (Kiinalainen)."

"Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru vain puolet."

Riimisanakirja

suru rimmaa näiden kanssa:

maansuru, sydänsuru

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

lähentää, lievittyä, krokotiili, mielipaha

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro