suula
substantiivi
-
Lintu, joka kuuluu merilinnut-sukuun.
Suula on taitava sukeltaja.
Taivutus
yks. nom. suula, yks. gen. suulan, yks. part. suulaa, yks. ill. suulaan, mon. gen. suulien suulain, mon. part. suulia, mon. ill. suuliin.
Esimerkit
Merellä nähtiin suula lentämässä.
Suula sukeltaa taitavasti kalan perässä.
Suulat pesivät muutamaan saareen.
Etymologia
Mahdollisesti germaaninen laina, tarkoittaa älykästä tai nokkelaa
Käännökset
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Slangisanakirja
-
suulaa: ottaa aurinkoa