syksy
substantiivi
-
Määritelmä: vuodenaika, joka seuraa kesää ja edeltää talvea.
Esimerkki: Syksy tuo mukanaan värikkäät lehdet ja viileämmät ilmat.
Taivutus
yks. nom. syksy, yks. gen. syksyn, yks. part. syksyä, yks. ill. syksyyn, mon. gen. syksyjen, mon. part. syksyjä, mon. ill. syksyihin.
Synonyymisanakirja
syksy
-
kausi, vuodenaika, alkusyksy, loppusyksy.
Esimerkit
Syksy on monien lempivuodenaika.
Lehdet putoavat puista syksyllä.
Syksy tuo mukanaan kirpeät aamut.
Etymologia
Germaaninen alkuperä
suomalais-ugrilainen kantakieli sikse; sukulaissanat viro sügis, karjala sjugjuzju, pohjoissaame cakca, unkari ösz. Englanniksi autumn
Käännökset
| englanti |
autumn, fall |
| ranska | automne (m) |
| saksa | Herbst (m), Herbstzeit (f) |
| kreikka | φθινόπωρο |
| unkari | ősz |
| italia | autunno (m) |
| latina | autumnus (m) |
| puola | jesień (f) |
| romania | toamnă (f) |
| venäjä | о́сень (f) |
| ruotsi | höst |
Sanonnat
"Ei viisautta ole elämän alussa, syksy vasta kantaa hedelmiä."
Riimisanakirja
syksy rimmaa näiden kanssa:
varhaissyksy, myöhäissyksy, alkusyksy, loppusyksy
Liittyvät sanat
syys-, syys, syksyisin, kaamos, kaamosaika