sähläri
substantiivi
-
henkilö, joka toimii kömpelösti tai sekoilee
Sähläri kaatoi kahvit pöydälle.
Taivutus
yks. nom. sähläri, yks. gen. sählärin, yks. part. sähläriä, yks. ill. sähläriin, mon. gen. sählärien sähläreiden sähläreitten, mon. part. sählärejä sähläreitä, mon. ill. sähläreihin.
Esimerkit
Luulen
Etymologia
peräisin slangisanasta, kenties 'säheltää'
Käännökset
ranska | tête de linotte (f), étourdi (m), étourdie (f) |
saksa | Wirrkopf (m), Schussel (m) |
venäjä | рази́ня (m) (f), растя́па (m) (f), раззя́ва (m) (f), ротозе́й (m), ротозе́йка (f), долбоёб (m) |
ruotsi | tankspridd person |
puola | zjeb (m), pierdoła (f) |
Slangisanakirja
-
hosuja / "sekoilija" / "tunari" : Broidisha on varsinaine sähläri.
Liittyvät sanat
sählääjä