sönkkö
substantiivi
-
henkilö, joka puhuu epäselvästi tai töksähtelevästi
Hän oli tunnettu sönkkö siitä hetkestä lähtien.
Taivutus
yks. nom. sönkkö, yks. gen. sönkön, yks. part. sönkköä, yks. ill. sönkköön, mon. gen. sönkköjen, mon. part. sönkköjä, mon. ill. sönkköihin.
Esimerkit
Lapsi oli vielä sönkkö puheellaan.
Hänen sönkkö puheensa oli söpöä.
Sönkkö puhe vaikeutti ymmärtämistä.
Käännökset
Slangisanakirja
-
sönkkaava henkilö
Sitaatit
"No si-si-ss-sitten kannattaa pitää turpa kiinni, Sönkkö!" Aaro Eerolle"
"Mitä dödöä sä Sönkkö käytät Onks tää joku naisten merkki" Aaro Eerolle"
Riimisanakirja
sönkkö rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
söhliä, söhlätä, sökö, sönkkö, sönkätä, sönköttäjä