tain

substantiivi

1. Vanhasta käytöstä tai nimityksestä 'väkivalta', joka voi viitata heitteeseen.

   Tain nähtiin keskiaikaisessa käsin kirjoitetussa teoksessa.

Taivutus

yks. nom. tain, yks. gen. taimman, yks. part. tainta, yks. ill. taimpaan, mon. gen. taimpien tainten taimpain, mon. part. taimpia, mon. ill. taimpiin.

Synonyymisanakirja

tain

1. takimmaisin, perimmäinen, takimmainen, viimeinen, takimmainen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Sana tain jäi hänelle mieleen.
Hän lausui tain ääneen.
Tain oli osa vanhaa rituaalia.

Käännökset

Riimisanakirja

tain rimmaa näiden kanssa:

kautta rantain, suuntain, luotain, radioluotain, avaruusluotain, syvyysluotain, kaikuluotain, kuuluotain, sääluotain

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

taimmas, taimpaa, taimpana, tain, tainnoksiin, tainnoksissa