taivaltaja
substantiivi
-
Henkilö, joka toistuvasti kulkee pitkiä matkoja.
Taivaltaja oli pakannut kevyesti pitkää matkaa varten.
Taivutus
yks. nom. taivaltaja, yks. gen. taivaltajan, yks. part. taivaltajaa, yks. ill. taivaltajaan, mon. gen. taivaltajien taivaltajain, mon. part. taivaltajia, mon. ill. taivaltajiin.
Esimerkit
Taivaltaja nautti yksinäisyydestä luonnossa.
Hän oli kokenut taivaltaja vuorilla.
Taivaltajan askeleet kertoivat tarinaa.
Etymologia
Sanasta 'taival', yhdistämällä agenttipääte '-ja', tarkoittaa kulkijaa tai matkustajaa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
taival, taivallus, taivaltaa, taivaltaja, taivas, taivasalla