takajalka
substantiivi
-
Eläimen tai esineen takaosa, erityisesti raaja.
Koira löysi luun kaivamalla takajalallaan maata.
Taivutus
yks. nom. takajalka, yks. gen. takajalan, yks. part. takajalkaa, yks. ill. takajalkaan, mon. gen. takajalkojen takajalkain, mon. part. takajalkoja, mon. ill. takajalkoihin.
Esimerkit
Koira loukkasi takajalkansa lenkillä.
Takajalka vaatii kuntoutusta murtuman jälkeen.
Jänis ponkaisi ilmaan voimakkaalla takajalallaan.
Etymologia
muodostettu sanoista 'taka' ja 'jalka'
Käännökset