tandem
substantiivi
-
kaksi tai useampaa järjestettyä jonoon tai peräkkäin, erityisesti polkupyörä, jossa on kaksi istuinta ja polkimet
Ajoimme tandem-pyörällä maaseudulla.
Taivutus
yks. nom. tandem, yks. gen. tandemin, yks. part. tandemia, yks. ill. tandemiin, mon. gen. tandemien tandemeiden tandemeitten, mon. part. tandemeja tandemeita, mon. ill. tandemeihin.
Esimerkit
He lähtivät ajamaan tandempyörällä.
Tandem-lento oli elämys.
Tandem-tiimi työskenteli tehokkaasti.
Tandem-pyöräily vaatii yhteistyötä.
Matka tandemilla oli ikimuistoinen.
Etymologia
Peräisin latinasta 'tandem', joka tarkoittaa 'lopulta' tai 'peräkkäin'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
tanassa, tanatologi, tanatologia, tandem, tangat, tangeerata