tarra
substantiivi
-
esine, joka kiinnittyy pinnalle tarttumalla
Lapset kiinnittivät tarroja seinille.
Taivutus
yks. nom. tarra, yks. gen. tarran, yks. part. tarraa, yks. ill. tarraan, mon. gen. tarrojen tarrain, mon. part. tarroja, mon. ill. tarroihin.
Esimerkit
Lapsi sai uuden auton tarran palkinnoksi.
Puhelimen takakuoressa on tarra.
Varovainen käyttää tarroja seinillä.
Etymologia
lainasana ruotsista 'tjära'
Käännökset
Liittyvät sanat
tarrakiinnitteinenLäheisiä sanoja
tarpeisto, tarpeistoesine, tarpoa, tarra, tarrain, tarrakiinnitteinen