teilaus
substantiivi
-
muinainen rangaistustapa, jossa vartalo pilkottiin neljään osaan
Teilaus oli keskiajalla käytössä oleva keino.
Taivutus
yks. nom. teilaus, yks. gen. teilauksen, yks. part. teilausta, yks. ill. teilaukseen, mon. gen. teilausten teilauksien, mon. part. teilauksia, mon. ill. teilauksiin.
Esimerkit
Elokuvan teilaus oli odotettavaa.
Kritiikin teilaus aiheutti kohun.
Hän ei kestänyt teilausta.
Etymologia
Johdettu verbistä teilata, viittaa teloittamiseen tai rankaisemiseen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
teikäläinen, teikäläisittäin, teilata, teilaus, teili, teilipuu