tekele
substantiivi
-
työn tulos, erityisesti väheksyvässä mielessä
Hän piti maalaustaan vain tekeleenä.
Taivutus
yks. nom. tekele, yks. gen. tekeleen, yks. part. tekelettä, yks. ill. tekeleeseen, mon. gen. tekeleiden tekeleitten, mon. part. tekeleitä, mon. ill. tekeleisiin tekeleihin.
Esimerkit
Tämä piirustus on vain tekele.
Kirjoitin tekeleeni viikonloppuna.
Tekele oli hyvin epätäydellinen.
Joka tapauksessa veistoksen tekele joutui isänjälkeisten perujen selvittelyssä minulle, ja se on yhä vieläkin ullakollamme, tosin sangen surullisessa tilassa lukemattomien muuttojen jälkeen kaupungeista kaupunkeihin ja asunnoista asuntoihin, kokka ruhjoutuneena, mastot katkenneina
Etymologia
Luomus tai hutiloiden luotu esine, alkuperä tuntematon, johdos tekemisestä.
Käännökset
Liittyvät sanat
avuttomasti, floppi, kyhäelmä, aikaansaannos, räpellys