tempoilu
substantiivi
-
epätasainen liikkuminen tai käyttäytyminen
Veneen tempoilu aallokossa oli pelottavaa.
Taivutus
yks. nom. tempoilu, yks. gen. tempoilun, yks. part. tempoilua, yks. ill. tempoiluun, mon. gen. tempoilujen tempoiluiden tempoiluitten, mon. part. tempoiluja tempoiluita, mon. ill. tempoiluihin.
Esimerkit
Jatkuva tempoilu voi olla väsyttävää.
Musiikin tempoilu teki siitä vaikeasti seurattavan.
Hän nautti hetken tempoilusta lastensa kanssa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
tempo, tempoa, tempoilla, tempoilu, tempomerkintä, temporaalilause