tienvieri
substantiivi
-
tien reuna-alue, yleensä katukiveyksen tai muiden rajaavien elementtien vieressä
Tienvieri oli täynnä pudonneita lehtiä syksyllä.
Taivutus
yks. nom. tienvieri, yks. gen. tienvieren, yks. part. tienviertä, yks. ill. tienviereen, mon. gen. tienvierten tienvierien, mon. part. tienvieriä, mon. ill. tienvieriin.
Esimerkit
Tienvieri on täynnä kukkivia kasveja.
Lapset leikkivät vaarallisesti tienvieressä.
Tienvieressä kulkee monia polkuja metsään.
Etymologia
Koostuu sanoista 'tie' ja 'vieri'
Käännökset
Läheisiä sanoja
tienvarsiasutus, tienvarsimainonta, tienvarsimainos, tienvieri, tienvierusta, tienviitta