tiirikka
substantiivi
-
työkalu, jolla avataan lukko
Hänellä oli tiirikka mukanaan.
Taivutus
yks. nom. tiirikka, yks. gen. tiirikan, yks. part. tiirikkaa, yks. ill. tiirikkaan, mon. gen. tiirikoiden tiirikoitten tiirikkojen tiirikkain, mon. part. tiirikoita tiirikkoja, mon. ill. tiirikkoihin tiirikoihin.
Esimerkit
Tiirikka oli avain uuteen maailmaan varkaalle.
Hän piilotti tiirikan taskuunsa.
Vanha tiirikka oli ruostunut käyttökelvottomaksi.
Etymologia
Pohjoismaista alkuperää
Käännökset
Sitaatit
"Sillä mitä on tiirikka verrattuna osakkeeseen Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna Mitä miehen murhaaminen verrattuna miehen palkkaamiseen"
Riimisanakirja
tiirikka rimmaa näiden kanssa:
rikka, haarikka, katajahaarikka, narikka, prikka, jurrikka, kurikka, murikka, kivenmurikka
Läheisiä sanoja
tiirailla, tiirailu, tiirata, tiirikka, tiirikoida, tiirikointi