tikkari
substantiivi
-
makeinen, joka on kiinnitetty tikun päähän ja jota imeskellään tai nuollaan.
Lapsi osti kaupasta mansikanmakuisen tikkarin.
Taivutus
yks. nom. tikkari, yks. gen. tikkarin, yks. part. tikkaria, yks. ill. tikkariin, mon. gen. tikkarien tikkareiden tikkareitten, mon. part. tikkareja tikkareita, mon. ill. tikkareihin.
Esimerkit
Lapsi sai kaupassa tikkarin.
Tikkari oli herkkua makeallisuuttaan.
Hän imi tikkaria hymyillen.
Etymologia
Johdettu sanoista 'tikku' ja 'kari'
Käännökset
| englanti |
all-day sucker, sucker |
| ranska | sucette (f) qualifier Europe, suçon (m) qualifier Canada |
| saksa | Dauerlutscher (m), Lolli (m), Lollipop (m), Lutscher (m) |
| kreikka | γλειφιτζούρι |
| unkari | nyalóka |
| italia | lecca-lecca (m) |
| puola | lizak (m) |
| venäjä | ледене́ц (m), ледене́ц на па́лочке (m) |
| ruotsi | klubba, slickepinne |
Slangisanakirja
-
tikkukaramelli : Ei kande luudaa tikkari suussa.
Riimisanakirja
tikkari rimmaa näiden kanssa:
fikkari, piikkari, nikkari, vitsinikkari, bittinikkari, loikkari, yliloikkari, puikkari
Läheisiä sanoja
tikittää, tikka, tikkaat, tikkari, tikkataulu, tikkaus